Törmäsin viiko sitten "mielenkiintoiseen" artikkeliin Iltalehti.fi-sivustolla. Jutussa haastatellaan Ashley Madison-pettämissivuston perustajaa Noel Bidermania ja jutun voit käydä lukemassa täältä. Biderman on toiminut jo 11 vuotta kyseisen sivuston toimitusjohtajana. Hän toteaa haastattelussa sivuston tuoman suosion osoittavan, ettei uskollisuus ole enään voimissaan nykyaikaisessa parisuhteessa. Mutta onko asia oikeasti näin? Ei tarvitse olla parisuhdeterapeutti toteakseen, että ihmisten lojaalisuus ja uskollisuus on muutunut. Mutta miksi näin on käynnyt? Mikä on muuttunut entiseen aikaan jolloin naiset olivat sensuelleja ja naisellisia ja miehistä voitiin puhu herrasmiehinä?
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että ihmisistä on tullut enempi itsenäisempiä, urasidonnaisia ja ennen kaikkea itsekkäämpiä ja ylpeämpiä. Minä sitä ja minä tätä. Parisuhteessa tietääkseni on vielä ainakin vähintään se kaksi osapuolta. Jokaisessa parisuhteessa on AINA omat ongelmansa. Pystytäänkö ongelmista puhumaan ja kuuntelemaan asiallisesti vai emmekö edes halua yrittää selvittää ongelmia? Olemmeko liian ylpeitä myöntämään omia virheitämme?
Ongelmien ratkaisemiseen minulla on useampia kokemuksia:
1) Ongelmasta puhutaan rauhallisesti ja asiallisesti ilman minkäänlaisia syytöksiä. Täydellinen tapa selvittää kitkat, mutta vaatii molemmin puolin myös muistamista! Helposti seuraavana aamuna unohtuu mistä ollaan keskusteltu ja sama riita puhkeaa nopeasti uudelleen esiin.
2) Kovaan ääneen kinaaminen ja syyllisten tai syiden etsiminen. Tämä on mielestäni ehkä se pahin selvittelymuoto! Ensinnäkin pelkästään syyllisen etsiminen ja mustamaalaaminen on raukkamaista ja säälittävää. Nykyään ihmisen mieli on muokkautunut niin vahvasti minä-keskeiseksi, että me vaistonvaraisesti puolustamme itseämme. Loukkaannumme liian helposti ja siinä samassa vieritämme syyt toisten niskoille. Niin parisuhteessa kuin ihan työelämässäkin harvemmin tapaa ihmistä joka uskaltaa ja pystyy kantamaan omat tekemisensä ja vastaamaan omista virheistään selkä suorana. Vastuun kantaminen jos mikä on kunnioitettavaa! Ärsyttävintä tässä selvittelymuodossa on vielä se, ettei kinaamisen jälkeen ole vieläkään selvillä ratkaisua ongelmaan. Helposti kinaaminen vain jää ja siirtyy seuraaville päiville.
3) Ongelmasta vaikeneminen. Ehkä se kaikista yleisin tapa ratkaista ongelma parisuhteessa...ja tuhoisin? Olen oppinut, että keskustelu ja puhuminen ihan kaikesta helpottaa! Ongelmista vaikeneminen ja maton alle lakaiseminen vain kasaa huolta ja masennusta, joka tarpeeksi suurena taakkana voi johtaa hermoromahduksiin.
Huolestuttavinta nykymaailmassa on ehkä se, ettemme enään välttämättä edes halua yrittää selvittää partnerin kanssa ongelmia vaan annamme liian helposti periksi. Samanlainen ajatusmaailma on havaittavissa myös niin opiskelu- kuin työelämässäkin. Menemme sieltä missä aita on matalin. On vain helpompi antaa periksi kuin yrittää taistella jonkun paremman asian puolesta.
Helposti kaikki tämä paha olo, ratkaisemattomista ongelmista kerääntyessään ajaa osapuolen pettämiseen ja väistämättä eroon. Mitä tulee tuohon liiteenä olevaan artikkeliin ja pettämiseen niin nykyään tuntuu, että uskottomuus on enempi tapa kuin syy. Nyky-yhteiskunnassa jossa on erillaisia houkutuksia joka kulman takana ja jossa työt ja opiskelu vie suurimman osan elämästä, on vaikea pitää yllä vanhanaikaista rutinisoitunutta suhdetta yllä. Ihmettelen tällaisten pettämissivustojen perään vain koska yksi seksuaalinen suunta ja tapa toteuttaa itseään on parinvaihto. Parinvaihto voisi hyvinkin pelastaa ja elvyttää voimassa olevan suhteen jos molemmat osapuolet antaisivat siihen ymmärryksen. Jos pystymme puhumaan avoimesti suhteessa ja jos tuntuu haluja kokeilla muutakin kuin rutinisoitunutta seksiä, niin miksei voida puhua haluista omalle partnerille ja ennakoida vahinkoja joita selän takana temmeltäminen toisi tullessaan. Tämä on vain yksi mahdollisuus ja tapa yrittää estää toisen loukkaamista. Jos parinvaihtoon ei olisi ymmärrystä niin voisi silti yrittää keskustella omista haluista ja fantasioista, kokeilla kaikkea uutta kahdestaankin seksin saralla; tuoda leluja mukaan, roolileikkejä jne...
Tästä asiasta voisi kirjoittaa niin paljon kuin vain sormet jaksaisivat kirjoittaa mutta ehkä tällä kertaa tämä riittää alustamaan pettämistestä keskustelua. Toivottavasti tämä on joitakin ajatuksia herättänyt nyt teissä lukijoissa!
Loppuun voisi vielä sanoa, että monet ovat myös pettämisestä sitä mieltä, että tällainen syrjähyppy voi toimia eräällä tapaa myös kick-startina omalle suhteelle. Syrjähyppy voi herättää taas omat seksuaaliset halut uuteen uskoon ja tämä voi myös saada pettäjän tuntemaan uusia syvempiä tunteita partneriaan kohtaan jos hän tuntee syyllisyyttä syrjähypystään. Kaikki tämähän on vain spekulointia mutta miksei voisi olla totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti