Ystävää hädässä autetaan...

Nyt se on käynnyt itselle! Nimittäin auttamisen sietämätön tuska ja vastuu!

Olen yläaste- ja lukioaikana ollut suurimmaksi osaksi naisille vain se hyvä miespuolinen ystävä jolle oli helppo puhua suhdehuolista ja jolta sai aina sen miehisen näkökulman kaikkiin ongelmiin ja tilanteisiin. Mutta valitettavasti kun itsellä oli naishuolia niin yllättäen kukaan ei ollut halukas auttamaan minua vaan jouduin kaiken käsittelemään itsekseni omissa oloissani. Asiat eivät menneet palvelus palveluksesta vaan pikemminkin "sinä kuuntelet ja autat ja minä olen ja elän omassa suhteessani". No tällaista paskaa kestin läpi lukion kunnes minulle riitti. Sen koommin en ole ollut halukas enään kuuntelemaan saatikka auttamaan muiden ongelmia sillä huomasin kaikkien ihmisten ajattelevan vain itseään.

Vapaana minä menin ja tein pitkään mitä halusin jos vain oli mahdollisuus. Samalla mietin maailmanmenoa, milloin maailmasta on tullut näin kylmä paikka? Tekee välillä hyvää pysähtyä hetkeksi torinkulmaan kahville ja vain katsella ohiviliseviä ihmisiä, heidän ilmeitään, kuunnella puheita ja nähdä se kiire ja stressi. Tuntuu, että hirveen moni kävelee vain pitkin pimeää tunnelia suoraan tietämättä mitä ympärillä tapahtuu.

Nyt tänään menetin sydänystäväni ja suurimman merkittävän tekijän elämäni suunnan antajan. Kyseinen ystäväni on seurustellut nyt jo puoli vuotta miehen kanssa ja koska olemme ystäväni kanssa tunteneet pitkään toisemme on hän välillä minulle viestitellyt ja kysynyt apua jos hänellä on huono olla nykyisessä suhteessaan. Olemme jutelleet kuinka hän pystyisi rentoutumaan ja kuinka hän saisi miehensä ymmärtämään ongelmia. Ystäväni on ollut kiitollinen avustani koska pystyn tosiaan antamaan miehisen näkökulman miehen ongelmiin. Tunnemme toinen toisemme pintaa syvemmältä ja niimpä meidän on helppo keskustella asioista kuin asioista. Mutta valitettavasti tämä mies on narsisteista narsistein eikä siedä sitä jos joku toinen mies edes vilkaiseekaan häntä. Olen avautunut muutamalle hyvälle ystävälleni asiasta, että viestittelemme ja autan heidän suhdettaan ja nyt tarina kertoo, että joku on kuullut meidän viestittelystämme ja laittanut tälle ystäväni miehelle facebookissa viestiä asiasta. Soppa oli valmis. Mies ei tietenkään putkinäköisyytensä ja lapsellisuutensa takia ymmärtänyt, että olen vain auttanut heitä ja varmasti jopa kerran jos kaksikin kertaa pelastanut heidän suhteensa. Mies käski ystävääni poistamaan kaikki yhteystietoni ja lopettaa yhteydenpito minuun. Lisäksi tämä "alfa-uros" (kuten hän itseään tituleeraa) vielä kehtasi minulle lähettää naamakirjassa herjaavan-sävyisen viestin, että kiitos ja näkemiin. Nyt heidän suhteensa on kuulemma hyvin eikä ystäväni kuulemma enään tarvitse minun apuani saatikka tarvitse minua enään elämäänsä.

En osta tuota, että joku olisi miehelle lähettänyt viestin vaan todellisuudessa mies on varmasti lukenut vain ystäväni puhelimesta viestit ja suuttunut siintä, että viestittelee vielä kanssani. Peittääkseen petoksensa kyseinen mies vain on keksinyt facebook-viestin ja yrittänyt saada ystäväni tunnustamaan. Tässä juonessa hän onnistuikin.

Voiko suhde olla millään tavalla tasapainoinen jos nainen tai mies sanelee toiselle miten tulisi käyttäytyä, miten tulisi olla, mitä sanoa, ketä nähdä, kenen kanssa puhua ja vielä kehtaa haukkua toista? Mikä ajaa ihmisen sitomaan toisen seinien sisään ja luopumaan kaikista ystävistään? Olen sanonut, etten voinut tarjota ystävälleni elämää jonka hän halusi ja jos hän todellakin on onnellinen nykyisen miehen kanssa niin puhtaalla omatunnolla ja suurella sydänmellä voin todeta, etten todellakaan olisi voinut tarjota tuollaista elämää mitä nykyinen mies antaa.

Omista kokemuksistani ja suhteistani voin kertoa, että kaikki se alamäki alkaa juuri tuosta oman tilan viemisestä. Tarpeeksi kun sitä on kestänyt ja tarpeeksi kauan jatkunut ihmiseltä loppuu hengitystila ja silloin suhde on katkolla. Jokainen tarvitsee omaa tilaansa yhtä paljon kuin toisen läheisyyttä. Jos sitä ei pysty toiselle antamaan ei silloin toiseen pysty luottamaan, eikä silloin suhteessa voi olla tulevaisuutta...ainakaan onnellista.

Paskamaisin ja surullisin lopetus tässä kaikessa on nyt vain se, että kaksi läheistä ja todella rakasta ystävää menettävät nyt toisensa. Ystäväni on tehnyt sydänmensä puolesta päätöksen ja myöntynyt miehensä vaatimuksiin ja poistaa minut elämästään. Minulla ei tässä ole sanavaltaa joten minun on käännettävä vain poskeni ja kestettävä tämä kaikki. Minä olen ollut syyllinen tähän kaikkeen kun olen auttanut ja ollut ystävääni yhteydessä. Kunnioita toisten parisuhteita enkä koskaan tarkoittanut mitään pahaa. Minulle vain ystävyyskin on parisuhteen tavoin tärkeää.

Toivon nyt siis kaikkea hyvää sinulle! Oikeasti toivottavasti olet onnellinen!

Kiitos ja näkemiin.