Jälleen on aika vierähtänyt sitten viime tekstin. Elämä on kohdellut kaltoin ja on joutunut taas syventymään itseensä ja siihen mitä elämältä oikein halajaa. Tämä vuosi on tuntunut olevan kirottu pikasuhteilla. Alkukesästä taas tapasin kaikinpuolin ihanan ja kauniin ihmisen. Nopeasti ihastuttiin, mutta nyt sit loppukesästä suhde päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ärsyttävintä näissä päättymisissä on ollut se, ettei ole ollut mitään syytä sen loppumiselle. Voiko näin olla? Ymmärrän, että sen tuntee jos ei vain natsaa, mutta on siihenkin aina olemassa syy...miksi? No jottei syksystä tulisi tylsää hiljaisen rakkauselämän kanssa niin tottakai töiden jatkumistakin on saannut jännittää yhdeksän viikkoa jo. Ja vieläkin odottaminen jatkuu. Moni varmasti olisi jo sekoamassa tässä kaikessa tiedottomuudessa...mutta en minä. Olenkin ihmetellyt miten olen kestänyt näitä kaikkia vastoinkäymisiä näinkin hyvin, yksin. Huumori ja positiivisuus ovat aina olleet hyveitäni, ja niin tässäkin asiassa. Aina kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu!
Mutta jottei tämä pitkän hiljaiseloni jälkeinen ensimmäinen teksti vaikuta liian masentavalta niin olen minä tehnyt elämälläni jotakin mitä pitkään olen suunnitellut ja jota nyt meinaan jatkaakin. Tiedän ettei kiltti naapurintyttö tule minua kesyttämään saatikka minua kestämään. Ihminen joka kestäisi näin avointa ja rohkeaa miestä tulisi olla ajatusmaailmaltaan ja arvoiltaan samanhenkinen. Niimpä olen perustanut itselleni profiilin nettiin eräälle "parinvaihto-sivustolle" siinä toivossa, että tutustuisin ja juttelisin reilujen samoista aiheista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Toivon tapaavani mukavia ja rohkeita pariskuntia ja miksei mahdollisia sinkkujakin joiden kanssa ajatuksia vaihtaa. Tiedän ettei näistä asioista voi keskustella ihan jokaisen vastaantulijan kanssa, joten koin helpommaksi ja turvallisemmaksi tämän profiilin luomisen ja vielä en ainakaan ole päätöstä katunut. Minä päätin näiden pikasuhteiden jälkeen, etten tule koskaan tyytymään mihinkään suhteeseen. Minun rakkauteni ja huomioni suhteessa ansaitsee ihminen joka on yhtälailla oma itsensä eikä häpeä sitä kuka on! Liian moni tyytyy suhteeseen vaikka suhde olisikin huono...näin sen ei pitäisi olla!
Miten te lukijat olette suhtautuneet omiin haluihinne ja fantasioihinne? Kuinka olette pystyneet toteuttamaan itseänne vaikka suhteessa?
